Staffin historia

Staffien historia juontaa juurensa 1700–1800-lukujen vaihteeseen, jolloin Englannissa oli erittäin suosittua urheilua ja ajanvietettä usuttaa koiria toisten koirien, rottien, kahlehdittujen mäyrien tai esimerkiksi karhujen kimppuun. Toimintaan liittyi vahvasti vedonlyönti. Tähän tarkoitukseen käytetyt koirat olivat aluksi bulldogin varhaismuunnoksia, mutta myöhemmin niihin risteytettiin terrieriverta nopeuden ja ketteryyden takaamiseksi. Näitä ”bull and terrier” -tyyppisiä koiria käytettiin Englannissa myös teurastajien apuna siirtämään tai pysäyttämään härkiä. Tehtävään valitulta koiralta edellytettiin paljon rohkeutta ja voimaa tarttua härkään, mutta samalla myös ketteryyttä ja sitkeyttä roikkua siinä kiinni. Koira, jolla oli bulldoggin voima ja sitkeys sekä terrierin nopeus ja peräänantamattomuus, on nykyisen staffordshirenbullterrierin kantamuoto.

Musta staffi pellolla: Zesiro_Annamari Sundgren

Olosuhteet loivat sitkeyden ja ihmisystävällisyyden

Koiratappelut olivat etenkin rahvaan kansan huvia ja erityisen suosittuja kaivosmiesten keskuudessa tuoden lisätienestiä perheen pöytään. Koirat kasvoivat ja elivät lapsiperheiden arjessa mukana, ja kaivosmiehet käyttivät näitä sitkeitä ja voimakkaita koiria myös kaivoskärryjen vetämiseen ahtaissa tunneleissa. Tuohon aikaan eläinlääketiede ei ollut kovin kehittynyttä, perheet olivat vähävaraisia eikä tappeluissa vammautuneisiin koiriin tuhlattu lääkkeitä. Vammautuneet koirat kannettiin kotiin ja suuret lihashaavat hoidettiin kotikonstein. Tällaisissa äärimmäisissä olosuhteissa koira ei saanut osoittaa vihaisuutta ihmistä kohtaan. Sukua pääsivät jatkamaan vain sellaiset koirat, jotka jatkoivat tappelua vammoista huolimatta ja jotka sietivät kasaan kursimisen seuraavaa ottelua varten. Näistä olosuhteista ja jalostusvalinnoista ovat peräisin rodullemme tyypilliset ominaisuudet, kuten sitkeys, korkea kipukynnys ja ehdoton ihmisystävällisyys.

Eläinsuojeluaatteen herättyä koiratappelut kiellettiin lailla Englannissa vuonna 1835, mutta toiminta jatkui “maan alla” vielä jonkin aikaa. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1935 rodulle vahvistettiin Englannin Kennel Clubin rotumääritelmä. Koska bull-and-terrier -nimi oli jo varattu James Hinksin valkoiselle bullterrierille, valikoitui tämän rodun nimeksi Staffordshire Bull Terrier sen Luoteis-Englannin kreivikunnan mukaan, jossa kaivosmiehet ja ketjuntekijät olivat rotua vaalineet. Nykyään staffordshirenbullterrieri on yksi Iso-Britannian suosituimmista terrieriroduista.

Ensimmäinen staffi Suomeen 1964

Suomeen ensimmäiset staffit tuotiin Iso-Britanniasta pääasiassa John F. Gordonin Bandits-kennelnimen alle rekisteröityinä, vaikkakin Gordon toimi vain koirien välittäjänä, eikä ollut niiden varsinainen kasvattaja. Ensimmäinen staffi, Bandits Belle-Lettres, Bella, tuotiin Suomeen 1964. Seuraavana vuonna 1965 syntyi ensimmäinen staffipentue Hakon Westermarckin Finnstaff’s -kennelnimelle. 1990-luvulla rodun rekisteröintimäärät Suomessa vaihtelivat vajaasta sadasta vajaaseen kahteen sataan. Vuosina 2000–2009 rodun suosio lähti kasvamaan ja vuoden 2010 jälkeen rekisteröintimäärät ovat olleet muutamia satoja pentuja vuodessa.